Olemme kouluttaneet elokuusta 2018 alkaen koulujen johtoryhmiä Edukata-mallin avulla. Koulutus on Opetushallituksen rahoittama täydennyskoulutus, johon osallistuu 15 koulua ympäri Suomen. Koulutus kestää tämän lukuvuoden. Lähipäivät pidämme Edukatan syntysijoilla Aalto-yliopistolla, Makerspace-tilassa.
Täydennyskoulutus auttaa koulun rehtoreita ja johtoryhmän jäseniä analysoimaan koulunsa nykytilaa ja sen pohjalta kehittämään koulunsa pedagogiikkaa, toimintakulttuuria sekä oppimisympäristöjä. Rohkaisemme kouluja hakemaan muutostarpeita ja tarttumaan niihin aktiivisesti.
Muutos oppimisen mahdollistajana
Vaikka tiedämme, että muutokset ovat välttämättömiä ja ne ovat edellytys pysyä kehityksessä mukana, herättää muutos meissä paljon tunteita. Jo muutos sanana saa meissä paljon aikaan: osa kauhistelee, osa vastustaa, osa pelkää. Osa taas on innoissaan ja näkee muutoksessa pelkästään uuden mahdollisuuden.
Varsin usein muutokset koetaan ylhäältä päin annetuiksi, isoiksi kokonaisuuksiksi, joihin ei itse voi vaikuttaa. On luonnollista, että muutos herättää tällöin pelkoa ja epävarmuutta ja siten vastustusta. Muutosvastarinta on hyvä keino puolustautua. Entäpä jos näkisimmekin muutokset keinona oppia, kehittyä ja siten mahdollisuutena tehdä työstämme entistä parempaa? Muutos olisikin meille tapa menestyä ja pysyä elossa.
Johtoryhmäkoulutuksemme lähtökohtana on, että koulut hakevat muutostavoitteita tai ratkaisuja jo haettuihin tavoitteisiin yhdessä koulun henkilökunnan, opettajien ja oppilaiden kanssa osallistavan yhteissuunnittelun mahdollistavan Edukata-menetelmän avulla. Tulevaisuuden muutostarpeita visioidaan innostavilla skenaarioilla, niitä rikastetaan koko yhteisön voimin ja lopulta viedään käytäntöön kokeiltaviksi. Muutostavoite ei näin ole vain ylhäältä annettu ja määrätty, vaan tarpeet siihen nousevat niiltä, joita muutos ensi sijassa koskee.
Käyttäjän tarpeet lähtökohtana
Tärkeää on myös ymmärtää käyttäjän, eli koulussa oppillaan, tarpeet, jotta varmistamme parhaan mahdollisen ymmärryksen muutostarpeista. Koulutuksessamme rehtorit ja muut johtoryhmän jäsenet ovatkin saaneet tehtäväksi kulkea kahden päivän ajan oppilaan mukana koko päivän ja osallistua oppilaan roolissa oppitunneille ja tehdä myös kaikki siellä vaaditut tehtävät. Ymmärrystä on haettu myös opettajakunnalta, joka on vastannut koulun yleistä tilannetta kartoittavaan kyselyyn. Varjostuksen, kyselyjen ja haastattelujen avulla saamme vastauksia myös sellaisiin kysymyksiin, joita emme yksin olisi edes osanneet kysyä.
Muutostavoitteet ketteriksi kokeiluiksi
Kun muutostavoitteet on muotoiltu koko yhteisön voimin, ne muokataan kokeiltavaan muotoon. Olennaista on ymmärtää, että kokeilu ei ole laajamittainen projekti, jonka lopputulos tiedetään etukäteen, vaan se on lyhytkestoinen ja ketterä ja jonka lopputulos ei ole ennalta tiedossa. Kokeilun tärkein arvo onkin siinä, että se tuo meille lisää tietoa siitä, mikä asia ideassa toimii ja mikä vaatii vielä hiontaa. Kokeilut kehittyvät syklisesti, niiden sisältö muuttuu matkan varrella, osa asioista säilytetään, osa jätetään pois. Kokeilut ovat ennen kaikkea oppimisen paikkoja: kokeilun jälkeen on reflektoitava kaikkien siihen osallistuneiden kanssa kokeilusta saatuja kokemuksia ja oppeja.
Keskeistä on myös se, että muutostavoite ei ole vain ylhäältä annettu iso pakollinen tavoite, vaan se on muotoiltu yhdessä kouluyhteisön kanssa. Osallistamalla koko yhteisö tavoitteen määrittelemiseen ja toteuttamiseen varmistaa sen, että jokaisen asiantuntijuus tulee hyödynnettyä, oppimisesta tulee yhteisön voimavara eikä kukaan tunne itseään ulkopuoliseksi. Tavoitteen saavuttaminen ja matka sitä kohti on jo itsessään arvokas oppimisen prosessi. Toiseksi asettuminen toisen asemaan, koulutuksessamme oppilaan asemaan, tuo meille empaattista ymmärrystä siitä, mitä tarpeita kullakin on. Pelottava muutos kääntyy yhteiseksi oppimiseksi, jonka kautta olemme lisänneet ymmärrystä niin toisista kuin myös itsestämme.